KKO:1991:79
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus - Vahingon aiheuttajan vastuu
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 89/1177
- Taltio
- 1874
- Esittelypäivä
Ään.
Toimittaja A oli laatinut tuotetestiä muistuttavaan muotoon kirjoituksen, jossa oli selostettu hänen ja erään toisen henkilön näkemyksiä viiden eri valmistajan lastenvaunuista. Kirjoitus oli antanut lukijalle käsityksen puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta sekä ollut omiaan antamaan lukijalle harhaanjohtavan kuvan X:n maahantuoman lastenvaunun ominaisuuksista. Kirjoitus oli julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se oli muodostanut näkyvän osan lehdessä ollutta kokonaisuutta, jossa oli käsitelty lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Katsottiin, että oli erittäin painavia syitä velvoittaa A sekä lehden päätoimittaja B korvaamaan tuottamuksellaan X:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa taloudellinen vahinko (puhdas varallisuusvahinko).
VahL 5 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
X Baby Best-toiminimen omistajana on B:lle, Q:lle ja A-Lehdet Oy:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla kertonut, että yhtiön kustantamassa Apu-lehdessä, jonka päätoimittaja oli Q, oli numerossa 6/1986 julkaistu B:n laatima artikkeli "Lastenvaunujen koeajo, kelpaa näillä körötellä", jossa X:n maahan tuomasta Fischer-merkkisestä lastenvaunusta oli muun muassa otsikolla "Vaaralliset raudat" lausuttu seuraavaa: - Fischeristä äidit olivat yhtä mieltä: ainoa hyvä on kaunis ulkokuori; - eihän tässä ole tavarakoria; - sielunsa silmin Kaisan äiti näkee, miten tungoksessa joku lapsi tökkää silmänsä; - tuontikieltoon pitäisi pistää moinen ansa. Artikkeli oli laadittu siihen muotoon, että se oli antanut lukijalle käsityksen puolueettomasta lastenvaunujen testistä. Tästä huolimatta artikkelissa oli esiintynyt asiantuntijana kirjoituksessa nimeltä mainittu henkilö eräästä lastentarvikeliikkeestä, joka oli erään toisen testissä mukana olleen lastenvaunumerkin maahantuoja. Asiantuntijan oma merkki oli esiintynyt kaikissa lehdessä olleissa tilannekuvissa sekä myös kolmessa mallikuvassa. Arvostelu muita merkkejä edustaneiden vaunujen osalta oli ollut varsin murskaava. X:ään ei artikkelia laadittaessa ollut otettu yhteyttä. Niinpä artikkelissa oli ollut kuva sellaisesta Fischer-lastenvaunusta, jota ei maahantuojan mallistossa ollut esiintynyt lainkaan. Artikkelin seurauksena asiakkaat olivat puhuneet "siitä surullisen kuuluisasta lastenvaunusta" ja myös kilpailijat olivat käyttäneet artikkelia hyväkseen. Artikkeli oli ollut hyvän lehtimiestavan vastainen ja puolueellinen sekä sisältänyt niin sanottua tekstimainontaa.
X on vaatinut B:n, Q:n ja yhtiön velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle kirjoituksesta aiheutuneen vahingon enintään 300.000 markkaa ja hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 19.1.1988
Raastuvanoikeus, jossa B, Q ja yhtiö olivat vastustaneet kannetta sekä perusteiltaan että määriltään ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen, on todennut, että Julkisen sanan neuvosto, jolle X oli kirjoituksen johdosta kannellut, oli 25.9.1986 antamassaan langettavassa päätöksessä tuotetestiä ynnä muuta koskevassa asiassa muun muassa katsonut, että lukija oli saanut kirjoituksesta sellaisen kuvan, että kysymyksessä oli lastenvaunuja vertaileva testi, ja ettei kirjoitus ollut täyttänyt tuotetestin julkaisemiselle asetettuja hyvän lehtimiestavan vaatimuksia. Edelleen neuvosto oli katsonut, että X:n vastinetta oli kommentoitu tavalla, joka oli asettanut vastineen uskottavuuden kyseenalaiseksi. Näillä perusteilla ja kun lehti ei ollut julkaissut X:n uutta vastinetta, Julkisen sanan neuvosto oli katsonut Apu-lehden rikkoneen hyvää lehtimiestapaa ja antanut sille huomautuksen.
Jutussa kuultujen todistajien kertomusten perusteella raastuvanoikeus on katsonut näytetyksi ensinnäkin, etteivät artikkelissa Fischer-merkkisestä lastenvaunusta esitetyt väitteet olleet vastanneet totuutta, toiseksi, että artikkelin lukijat olivat käsittäneet sen tiettyjen lastenvaunujen koekäyttötestiksi, kolmanneksi, että erään Fischer-merkkisiä lastenvaunuja myyneen liikkeen oli ollut luovuttava tuosta merkistä ja siirryttävä toiseen saksalaiseen lastenvaunumerkkiin, neljänneksi, että eräät lukijat olivat pitäneet Apu-lehden puheena olevaa artikkelia naurettavana ja epäluotettavana, kun siinä pääasiassa oli kehuttu määrättyä merkkiä muiden kustannuksella, ja viidenneksi, että jopa erään lastenvaunuja myyvän liikkeen myyjä oli kieltäytynyt esittelemästä Fischer-merkkisiä lastenvaunuja tokaisten ostajalle muun muassa "etteihän niitä kukaan hullu osta" ja perustellut kantaansa sillä, että Fischer-vaunut olivat laadullisesti ala-arvoiset ja lapsille vaaralliset. Sitä vastoin jutussa ei ollut näytetty, että X:n maahan tuomat Fischer-merkkiset lastenvaunut ominaisuuksiltaan olisivat olleet sen huonompia kuin muutkaan markkinoilla olleet lastenvaunumerkit, koska erot olivat johtuneet yksinomaan käyttäjien tarpeista ja vaatimuksista ja muista vaunun laadusta riippumattomista perusteista ja ostotavoitteista.
Kun sillä seikalla, miten vastaajat olivat menetelleet aikaansaadakseen artikkelia varten tarpeellisen vertailutilaisuuden, ei ollut vaikutusta ratkaisuun varsinkaan, kun oli näytetty, että asiantuntijana oli tuolloin käytetty kilpailevan lastenvaunumerkin maahantuojaa, jonka näkemykset selvästi olivat olleet vaikuttamassa artikkelin sisältöön, raastuvanoikeus on katsonut, että vastaajat olivat artikkelin valmistaessaan ja sen laatiessaan menetelleet huolimattomasti ja varomattomasti sekä yleisöä harhaanjohtavasti aiheuttaen siten tuottamuksellisesti X:lle vahinkoa, joka heidän oli lain mukaan korvattava.
Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut B:n, Q:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle vahingonkorvauksena kohtuulliseksi harkitut 100.000 markkaa ja korvauksena oikeudenkäyntikuluista 16.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.1.1988 lukien.
Helsingin hovioikeuden tuomio 16.8.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B, Q ja yhtiö valittamalla olivat saattaneet jutun, on katsonut, että B kirjoituksen laatijana ja Q julkaisun päätoimittajana olivat menettelemällä kanteessa selostetulla tavalla rikkoneet hyvää lehtimiestapaa siten, että oli olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä velvoittaa heidät korvaamaan heidän X:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamansa vahinko. Vahingon korvaamiseen oli saman lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön heidän työnantajanaan osallistuttava. Näillä sekä raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Hovioikeus on lisäksi velvoittanut B:n, Q:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti korvaamaan X:n vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.8.1989 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle, Q:lle ja yhtiölle on myönnetty valituslupa 15.11.1989. Nämä ovat yhteisessä muutoksenhakemuksessaan vaatineet kanteen hylkäämistä sekä X:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa korkoineen.
X on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen. X on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen liitteineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.5.1991
Käsittelyratkaisu
X:n määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus liitteineen jätetään huomiotta, koska niiden huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
B:n laatima kirjoitus on koskenut lastenvaunujen esittelyä niiden kokeilemisen perusteella. Kirjoituksessa B ja eräs toinen henkilö ovat esittäneet näkemyksiä kuuden heillä kokeiltavina olleen vaunun ominaisuuksista. Asiantuntija-apua he ovat saaneet vaunut kokeiltaviksi luovuttaneen yrityksen edustajalta. Muotoilultaan kirjoitus on muistuttanut tuotetestiä ja siten ollut omiaan synnyttämään lukijassa käsityksen siitä, että kysymys on ollut puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.
B:n asiantuntijana käyttämä henkilö on kuitenkin edustanut lastenvaunujen myyntiä ja maahantuontia harjoittavaa yritystä, jonka kokeiltaviksi luovuttamista kuudesta vaunusta kaksi on ollut sen maahan tuomaa merkkiä. B ei myöskään ole ennen kirjoituksen julkaisemista ottanut selvää siitä, oliko esitelty Fischer-vaunujen malli edelleen myynnissä ja mikä on ollut näiden vaunujen varustetaso. Näin kirjoituksessa on erheellisesti annettu ymmärtää, ettei Fischerlastenvaunuihin ole kuulunut tavarakoria. Kirjoituksessa on edelleen arvosteltu Fischer-merkkisen vaunun turvalukituksen toimivuutta, pyöräakselin leveyttä ja laukkujen ripustamiseen tarkoitettujen koukkujen puuttumista. Tällöin ei kuitenkaan ole tehty selkoa näiden ratkaisujen riippuvuudesta saksalaisista turvallisuusnormeista ja sen merkityksestä. Tämäkin on ollut omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan Fischer-lastenvaunujen ominaisuuksista. Kielteisen kuvan syntyyn on lisäksi myötävaikuttanut näistä vaunuista käytetty väheksyvä esitystapa. Näistä syistä kirjoitus ei ole, kuten Julkisen sanan neuvostokin on todennut, täyttänyt tuotetestin julkaisemiselle asetettavia hyvän lehtimiestavan vaatimuksia.
Kirjoitus on julkaistu laajalevikkisessä lehdessä ja se on muodostanut näkyvän osan lehteen sisältynyttä kokonaisuutta, jossa on käsitelty muun muassa erilaisia lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä. Kirjoitus on levinnyt lastenvaunuja myyviin liikkeisiin ympäri maan. Selvitystä on myös siitä, että kirjoitusta on hyödynnetty myynnin edistämiseksi Fischer-vaunujen kilpailijaliikkeissä ja että sillä on ollut suoranaista vaikutusta yleisön asenteisiin ja ostoihin. Tämä on ilmennyt myös X:n esittämästä selvityksestä Fischer-vaunujen myynnin kehityksestä ja tuloista. B:n kirjoituksen laatiessaan ja Q:n salliessaan lehden päätoimittajana sen julkaisemisen olisi tullut ottaa huomioon, että kirjoitus tulisi saamaan laajaa julkisuutta ja että se harhaanjohtavana ja epäasiallisena saattaisi aiheuttaa suurtakin vahinkoa.
Edellä olevan mukaan B ja Q ovat tuottamuksellaan aiheuttaneet X:lle Fischer-lastenvaunujen maahantuojana sekä tukku- ja vähittäismyyjänä vahinkoa tulojen vähentymisenä ainakin alempien oikeuksien toteaman 100.000 markan määrän.
Eri elinkeinonharjoittajien valmistamien ja markkinoimien tuotteiden julkinen esittäminen ja arvosteleminen on sinänsä luvallista ja kannatettavaakin edellyttäen, että tämä tapahtuu asiallisesti ja puolueettomasti. Sitä vastoin ei voida pitää hyväksyttävänä, että joukkotiedotusvälineissä saataisiin seurauksetta hyvää lehtimiestapaa rikkoen harhaanjohtavasti ja asiattomasti arvostella elinkeinonharjoittajan tuotteita ja siten olosuhteissa, joissa vahingon synty on ilmeistä, vahingoittaa tämän varallisuusasemaa. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo, että on olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä korvausvelvollisuuden määräämiseen B:lle ja Q:lle heidän X:lle aiheuttamastaan taloudellisesta vahingosta.
Yhtiö on B:n ja Q:n työnantajana vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vastuussa koko X:lle aiheutetusta 100.000 markan vahingosta. B ja Q ovat puolestaan yhtiön työntekijöinä toiminnallaan tuottaneet yhtiölle hyötyä saamatta siitä itse palkan lisäksi muuta korvausta. Huomioon ottaen tämän ja vahingon suuruuden Korkein oikeus katsoo, että B ja Q ovat mainitun lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan vahingosta kohtuullisiksi harkitut, B 25.000 ja Q 50.000 markkaa. Saman lain 6 luvun 2 §:n nojalla heidän vastuunsa on kuitenkin toissijainen yhtiön vastuuseen nähden.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muutoin kuin että B:n ja Q:n yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa X:lle maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus alennetaan, B:n 25.000 markkaan ja Q:n 50.000 markkaan ja että he näistä korvauksista ovat velvollisia maksamaan X:lle vain määrän, jota ei saada perityksi yhtiöltä.
Yhtiö velvoitetaan suorittamaan X:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Salervo: Käsittelyratkaisun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
B:n laatimassa kirjoituksessa on selostettu kahden äidin mielipiteitä kuuden heillä kokeiltavana olleen lastenvaunun ominaisuuksista. Katson, ettei kirjoitus ole synnyttänyt lukijassa käsitystä, että kysymys olisi ollut tuotetestin tapaisesta puolueettomasta lastenvaunujen vertailusta.
Kirjoituksessa ei ole annettu esiteltävänä olleesta Fischer-lastenvaunusta vääriä tietoja. Kun kirjoitus on perustunut lastenvaunuja kokeilleiden kahden äidin mielipiteisiin vaunujen ominaisuuksista, B ei ole mielestäni menetellyt varomattomasti myöskään siinä, että hän oli jättänyt ottamatta selvää, täyttivätkö Fischer-vaunut saksalaiset turvallisuusmääräykset.
B ei ole kuitenkaan ennen kirjoituksen julkaisemista ottanut selvää, oliko esitellyn Fischer-vaunun malli edelleen myynnissä ja mikä oli Fischer-vaunujen kirjoituksen julkaisemisen aikainen varustetaso. Näin kirjoituksessa on erheellisesti annettu ymmärtää, ettei silloin myytävinä olleisiin Fischer-vaunuihin ole kuulunut tavarakoria. Huomioon ottaen myös Fischer-vaunuista käytetty väheksyvä esitystapa kirjoitus on antanut jossakin määrin harhaanjohtavan kuvan mainittujen lastenvaunujen ominaisuuksista.
Tuotteiden keskinäinen vertailu tiedotusvälineissä on kuluttajien etujen mukaista ja siten hyödyllistä ja hyväksyttävää toimintaa. Tämä vaikeutuu, jos on olemassa vaara, että vertailussa tapahtuneista vähäisistäkin virheellisyyksistä voi seurata vahingonkorvausvastuu. Tuotteitaan kuluttajille valmistavien ja myyvien elinkeinonharjoittajien on hyväksyttävä, että tuotteet joutuvat julkisenkin arvostelun kohteiksi ja ettei tuo arvostelu ole joka suhteessa asianmukaista. Katson, ettei B:n kirjoitus ole siinä määrin virheellinen ja harhaanjohtava, että olisi olemassa vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erittäin painavia syitä vahingonkorvauksen tuomitsemiseen.
Näillä perusteilla kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkään X:n kanteen. Vapautan B:n, Q:n ja A-lehdet Oy:n velvollisuudesta korvata X:n oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se on 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan en tuomitse B:lle ja hänen myötäpuolilleen korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi määrään, että B:n ja hänen myötäpuoltensa tulee pitää heillä täällä olleet kulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Jalanko, Nikkarinen, Tulenheimo-Takki ja Krook